Ei tullut joulupöytään omaa kalaa,  ei ainakaan lohta. Onneksi kauppahallin loimulohi maistuu ainakin meikäläiselle, joten surulliselta tässä ei ole tarkoitus kuullostaa. Ja olihan joulukuun alussa tarjolla kolmosen taneli ruokapöytään, mutta tämä kaunotar vapautettiin kasvamaan.

Vuosi 2011 on niin poikkeuksellinen, että uistelureissua voi huoletta suunnitella välipäiville. Ja tuoreimpien ennusteiden mukaan, jopa tammikuussa voi päästä vesille. Edellinen oma ennätyksemme vesillä olosta on luokkaa karvan ennen joulua. Saas nähdä kuinka tulevaisuudessa. Välipäivien missio oli saada järvilohi siiman päähän, kun se tuntuu kovasti kadonneen Näsijärvestä. No oli sieltä yksi vitosen lohi nostettu, joka hieman nosti tunnelmaa asian suhteen. Helppoa se ei ole - eikä ollut kyllä tälläkään reissulla.

Tarkoitus oli kierrellä koljoa syvän päältä, jos ne lohet olisivat siellä. Niin sanottu perinteinen nässy- tekniikka, jossa uistellaan sellaista 15m penkkaa syvän veden tuntumassa ei ole toiminut tänä vuonna kovin hyvin. Lisäksi olen kuullut, että kala olisi ollut välillä aivan kalvossa. Siksipä reissulle laitettiin sivuille vain 5g painot, joihin annettiin plaanarista vain 5- 10m siimaa. Nämä pyynnit uivat jossain 0,5 - 1m syvyydessä. 

Venettä laskiessa huomasimme myrskyn tuoneen rampille ison puunrangan, jota sitten kolmen miehen voimalla vedettiin veneen edestä pois. Olipahan joulumyrsky muutenkin tuonut rantaan melkoisen määrän moskaa, joten varmaan miehekkäät aallot on koljolla olleet. Lopulta vene vesille ja keli oli suht kova, ei aivan paha isommalle veneelle.

Kun sitten pääsimme kunnolla koljolle, niin vastaan tuli melkoinen saderintama jossa aalto nousi jo aika korkeaksi.

Emme varsinaisesti päässet paikkaan, joka oli katsottu etukäteen otolliseksi. Ei sillä etteikö olisi vene keliä kestänyt, mutta kun oltiin hieman saderintaman keskellä, niin opin viimevuotisista päijänteen tehinselän myrskyn silmään joutumisesta sen että parempi kääntää saarten suojaan. Näin teimme nytkin.

Sitten kohti paikkaa, josta edellinen kolmosen taimen lähti sisimmästä plaanarista. Ensin pieniä taimenia ja pian alkoikin usko hiipua, että eipä isompaa kalaa tänään löydetä. Hieman siinä jo manattiin Nässyn tilannetta, kun laitavavan räikkä huusi. Huusi itseasiassa aika mukavasti Nässyn kalaksi, joka hyppäsi pian perässä ilmaan. Ville sai kepitysvuoron - ehkä vuoden viimeisen? Taimen tunnetusti tulee hieman säyseämmin kuin järvilohi, mutta veneen vierellä riitti vielä energiaa. Lopulta kala haaviin ja hyvinhän Pink Tiger oli taimenen suupielessä kiinni. Pinkki on muutenkin ollut taimenen suhteen hyvä väri nässyllä ja nytkin niitä ladattiin useampi kuin tiesimme lohen olevan vähissä. Järvilohen tilanteesta kertoo sekin, että luottopelini Coho Blue Chrome sai uida tämän vuoden aivan rauhassa. Aikaisemmin sillä on nostettu useampi nelosen järväri vuosittain. Nyt ei ainoatakaan.

Jussi poseerauksen kanssa - Välipäivien taneli 64cm

Katsotaan, että oliko se tässä näin. Ehkä vielä vuodenvaihteen jälkeen, kun lomaa olisi jäljellä. Jos jääkansi peittää nässyn, niin kiitoksia tästäkin kaudesta rakkaalle kotijärvelle. Ristiriitaiset tunteet jätit, emme aivan tiedä mitä odottaa jatkossa. Taimenet ainakin järvessä kasvavat hyvin, lohet ovat täysin kadonneet. Ensi kaudella jalokalaa koitetaan myös keväällä ja alkukesästä.

Kireitä!

Järvilohi kateissa läpi valtakunnan - niin Näsijärvelläkin.

03.12.2011

Kuluva vuosi 2011, jota toki on vielä jäljellä uisteljan näkökulmasta, on ollut hyvin haasteellinen. Yleisesti ottaen läpi suomen vesistöjen järvilohi on johonkin kadonnut, kun taas jotkut onnekkaat ovat löytäneet "ottitaskuja", joista kalaa on noussut useampi kerralla. Vuosi on ollut poikkeuksellisen lämmin, sekä vedenlämmöt ovat poikenneet normaalista huomattavasti. Esimerkiksi muikunkutu on kaudella 2011 venynyt todella myöhään ja luultavasti muuttanut muikun käyttäytymistä. Tämän pohjaan siihen, että perinteiset muikkupaikat ovat olleet suhteellisen hiljaisia.

Näsijärvellä kausi on ollut hyvin haasteellinen ja hieman pelottavankin hiljainen. Vaikkei Näsijärvi kovan lohikalavesistön maineessa olekaan, niin on sieltä totuttu kalaa aina jonkin verran nostamaan. Järvellä on suhteellisen selkeät ottipaikat, mutta nämäkin paikat ovat tarjonneet "kaivomaista" kokemusta uisteljoille. Erityisen pelottavana pidän sitä, että järvilohi on lähes kadonnut järvestä, vaikka niitä istutettiin lähes 11.000 kpl syksynä 2009. Kun hieman tutkistelin tätä istutuserää, niin näyttää siltä että istukkaiden laatu on nykyään hyvin heikko. Nämä Näsijärveen 20cm mittaisena marraskuussa istutetut istukkaat eivät ole todennäköisesti selvinneet talven yli. Muutenkin näsijärven istutuksissa on painopiste siirretty taimeneen, joten lohi on vähissä lähivuosina. Nämä huonokuntoiset istukkaat ovat olleet "yleinen puheenaihe" läpi valtakunnan, koska lohi- istukkaat ovat kadonneet monesti vesistöstä kuin tuhka tuuleen. Turha sitä on kaunistella - ne eivät ole selvinneet luonnossa ja jotain on tehtävä. Akuutein tilanne on saimaalla, jossa järvilohi lisääntyy luontaisesti. Tämän asian eteen on tehtävä kaikki mahdollinen - ja vähän enemmänkin.

Muutamista komeista taimenista olen kuullut näsijärveltä saadun, sekä jonkun yksittäisen isomman järvilohen. Erään onnistuneen kalareissun teimme taannoin, jolloin veneessä kävi kolme hyvälihaista taimenta 52, 54 ja 62cm. Nämä yksilöt olivat poikkeuksellisen vantterassa kunnossa ja isoin yksilö painoi tasan kolme kiloa. Kunnioittaaksemme hyvin kasvanutta yksilöä, niin laskimme sen takaisin vapauteen. Takiloita tämä yksilö niputti sen verran, että pakko kala oli nostaa pitkävartisella haavilla veneeseen. Onneksi kala toipui hyvin elvyttäessä cr- haavilla kalaa takaisin veteen. 

Kumipintainen vapautushaavi

Potra taimen 62cm/ 3kg

Taimenelle maistui Anchovy Minnow värissä Toffee Caramel  isolla 15cm salakalla höystettynä. Kyseinen hupunväri on antanut mukavasti 3-4kg, vain taimenta.

Erikoista tänä vuonna ollut se, että taimenet eivät ole olleet aivan matalassa. Jos ennen olemme tottuneet uistelemaan niitä pattien päältä esim 4-6m syvyydestä, niin tänä vuonna taimenet ovat olleet pattien lähellä mutta seuraavalla syvyyskäyrällä esim 10 - 15m. Näin ovat olleet täkyparvetkin. Tällä reissulla kolme taimenta tulivat saman matalan kärjen edustalta, johon etelätuuli painoi voimakkaasti. Isoimman taimenen tärppi oli myös mukavan raju, jossa plaanari lähti vauhdilla potkurivirtaan. Näin ei aina käy näsijärvellä. Siksi halusimme palauttaa järveen sen taimenyksilön, joka on näin hyvin selvinnyt istutuserästä sekä, että mahdollisuus 5kg+ taimeniin on olemassa tulevaisuudessa. Ehkä kohtaamme ensi syksynä samalla patilla.

Kireitä - kausi jatkuu!